Jenna Rantala

Helsinki

Olen Helsinkiläinen taiteentekijä, pääkaupungissa syntynyt ja kasvanut.

Ja siltikin isoja osia sydämestäni kuuluu mökkisaaren kivikkoisille metsille.

Kohtaan usein kaupunkiarjessani oravia ja mustarastaita, rusakoita ja siilejä, peuroja ja lepakoita. Joskus niillä on paljonkin enemmän viisautta jaettavana kuin monellakaan kaksijalkaisella kaupunkilaisella. Eläimet nyt ainakin tietävät, että Helsinki on vain ihmisten itselleen rakentama pesä, suuren mystisen korven ympäröimänä.

Ja kaupungissakin voi sydämellään kokea paljonkin sellaista mikä on aivojen loogisemmalle puolelle salattua. Jos olisin aivan rationaalinen ihminen, en missään nimessä voisi puhua sammakoille, leikkiä vesihiisien kanssa tai maalata yhtäkään kuvistani. En varmaan lukisi niin paljon fantasiakirjoja tai yrittäisi aamuisin päästä käsilläseisontaan olohuoneen seinää vasten. En nyt ainakaan riisuisi kenkiä lenkkipolulla tai kirjoittaisi runoja.

Onneksi olen siis toisinaan hieman lapsekas ja omalaatuisten ideoiden ylpeä äiti, eksyksissä suuressa maailman metsässä ja opettelemassa rohkeuden jaloa taitoa, mikä vielä toistaiseksi on suuren työn alla.