27-vuotiaan Sonja Annika Hirvisen teoksia voi löytää Pariisiin kaduilta, Costa Ricasta, Helsingin ja Balin kahviloista ja ravintoloista, ihmisten iholle tatuoituna ja nyt myös jo usean suomalaisen kodin seinältä. Suurin osa artistin ajasta kuluu maalatessa tai piirtäessä, mutta Sonja tekee myös paljon graafista suunnittelua, valokuvaa ja editoi. “Yleensä kun ihmiset kysyvät mitä teen, niin sanon, että olen artisti.”
“Se harmitti silloin ja oli vaikeaa, mutta nyt jälkeenpäin olen siitä oikeastaan aika kiitollinen”
Kauniaisista kotoisin oleva, tällä hetkellä Balilla asuva Sonja on aina tiennyt tulevansa työskentelemään taiteen parissa. Hän kokee olevansa todella kiitollinen siitä, että hänen ei ole koskaan tarvinnut miettiä, mitä haluaa tehdä työksensä, sillä tietää sen olevan monille muille niin haastava aihe. “Muistan, kun ensimmäisen kerran luin graafisen suunnittelun kuvauksen ja tajusin heti, että tämähän on se mitä teen ja haluan tehdä.” Sonja aloitti graafisen suunnittelun opiskelut vuonna 2015.
Luova ammattipolku on tuntunut ainoalta oikealta valinnalta. “Olin pienenä koulussa aika huono, mikä jälkeenpäin paljastui olevan osin lukihäiriön ja keskittymishäiriön takia. Se harmitti silloin ja oli vaikeaa, mutta nyt jälkeenpäin olen siitä oikeastaan aika kiitollinen, sillä uskon, että sen takia varmaan kehityin enemmän visuaalisissa aineissa. Taideaineet olivat ainoat, jotka sujuivat ja tuntuivat kivoilta, joten käytin paljon aikaa piirtämiseen ja maalaamiseen.”
“Ilman taidetta maailma olisi paljon harmaampi paikka.”
Sonja kuvailee olevansa ihmisenä “sellainen kaikki tai ei mitään tyyppi, todella päättäväinen ja suuri haaveilija”. Hän tarttuu mielellänsä uusiin haasteisiin ja nauttii siitä epävarmuuden tunteesta, kun ei aivan tiedä, mitä tuleman pitää. “Tämän takia en usko, että kukaan kaveri tai perheenjäsen on yhtään yllättynyt siitä, että asustelen tällä hetkellä Balilla. Kuvailisin itse, että olen sosiaalinen ja iloinen, mutta myös tosi herkkä ja vaikka sitä ei heti arvaisi, tarvitsen paljon omaa tilaa ja rauhaa.”
Kysyessäni, onko Sonja muissa asioissa lahjakas, hän toteaa pitävänsä enemmän englannin kielen sanasta skilled. “Skills on jotain, mitä voi hioa ja harjoittaa ja sitten ehkä siinä samalla kehittyy. Tykkään tosi paljon surffata, treenata ja valokuvata. Räpsin kuvia päivittäin, kaikki kiva ja hieno mitä näen, on pakko kuvata.”
Sonja elää taiteen ympäröimänä. “Taide on mun lempijuttu koko maailmassa.” Hän ihailee taidetta kaikkialla ja kiinnittää huomiota arkkitehtuuriin, huonekaluihin, maalauksiin, musiikkiin ja luontoon. “Ilman taidetta maailma olisi paljon harmaampi paikka”, artisti toteaa. Sonja kertoo myös seuraavansa ja ihailevansa useita erilaisia taiteilijoita. Muutaman mainitakseen hän nostaa esille nimet Quentin Jones, Gustaf Westman, Shira Barzilay, Simon Jacquemus, Daniella Jones, Hannah Polskin ja Rupi Kaur.
“Taiteen luominen on minun terapiaa.”
Maanläheinen, scandi ja ajaton ovat kolme sanaa, joilla Sonja kuvailisi teoksiaan. Hänen taide on useimmiten edes jollain asteella abstraktia, sillä artistia viehättää vapaus luoda juuri sitä, mitä itse sillä hetkellä haluaa. “Tykkään tosi paljon siitä ajatuksesta, että taiteen teossa ei ole mitään sääntöjä. Tämän takia rakastan kaikkea outoa taidetta.”
Sonjan pyrkimyksenä on siirtää omat tunteensa teoksiinsa ja näin pyrkiä herättämään katsojassa erilaisia tuntemuksia – tulkinta on vapaa. Teokset syntyvät joko akryylimaaleilla canvasille tai iPadilla erilaisia digitaalisia menetelmiä hyödyntäen. Väripaletti koostuu useimmiten mustavalkoisista tai maanläheisistä sävyistä. Satunnaisesti sekaan ilmestyy myös erilaisia pastellivärejä.
Inspiraationsa Sonja ammentaa ympärillä olevista väreistä ja muodoista, omista tunteista, muista ihmisistä ja musiikista. “Kun olen allapäin tunnen kovimman tarpeen tarttua pensseliin ja sulkeutua omaan maailmaan. Taiteen luominen on minun terapiaa.”
MIKSI LÄHDIT JULISTAMON SUUNNITTELIJAKSI?
“Kun kuulin, että tulossa on kotimainen julistekauppa, olin heti innoissani. Olen jo jonkin aikaan myynyt taidettani siellä sun täällä, mutta en oikeen vielä löytänyt sopivaa kotimaista yhteistyökaveria, niin tämä tuntui heti alkuun täydelliseltä minusta!”
Wärri on kotoisin Eurasta, mutta on asunut Turussa jo yli 20 vuotta. Taitelija on piirtänyt pienestä pitäen. Rakennusinsinööri opintojen jälkeen piirtäminen kuitenkin unohtui useiksi vuosiksi, kunnes viitisen vuotta sitten taiteilija löysi harrastuksen uudelleen. Samalla käteen valikoitui kynien seasta yhä useammin tussi ja piirtäminen lähti kehittymään ammattimaisempaan suuntaan.
