Ida Hovi on kotoisin Järvenpäästä ja kertoo asuneensa siellä suurimman osan elämästään. “Järvenpää on aika pieni kaupunki, josta ei sinänsä ole mitään kerrottavaa.” Idan taiteesta taas voidaan puhua pitkä tovi. Uniikit teokset lumosivat Julistamolaiset jo verkkokauppataipaleen alkumetreillä ja myös lukuisat asiakkaamme ovat ihastuneet taiteilijan surrealistisiin akryylimaalauksiin. Koko valikoima on ollut tasaisen suosittu, mutta tällä hetkellä myydyin ja suosituin teos on hempeän leikkisä Lempipaikka.
“Viihdyn erittäin mieluusti yksinäni ja sanoisin olevani oikeastaan melko tylsä, joka on mielestäni ihan liian aliarvostettu piirre”
Haastattelun ja sen julkaisun välille ajoittuu Idan syntymäpäivä. Viimeinen vuosi kaksikymppisenä on alkamassa. “Tuntuu ehkä hieman hassulta ajatella täyttävänsä kohta 30, sillä päässäni olen edelleen 15-vuotias.” Tulevalta vuodelta Ida pyytää paljon positiivisia yllätyksiä ja uusia jäätelömakuja. Lisäksi hän toivoo välttävänsä kolmenkympin kriisin. “Kaikkien elämät ovat onneksi niin ihanan yksilöllisiä, että ei kai se kriiseily kannatakaan. Toivon myös uskallusta olla vähän kreisimpi ja höllätä kaikenlaisesta vakavuudesta, joka minua jarruttelee. Uskon sen avaavan mahdollisuuksia ja ideoita, niin henkilökohtaisella tasolla kuin taiteessa.”
Idaa kuvaillaan monesti muiden toimesta rauhalliseksi ja taiteilija allekirjoittaa tämän luonteenpiirteen. “Sitten taas tasapainottavasti olen vähän kärkäs, ehkä huumorianikaan ei aina ihan ymmärretä. Nämä eivät välttämättä siis ole kaikkia miellyttäviä piirteitä, mutta ei kai niiden pidäkään olla.” Ida kertookin toivovansa, että ymmärtäisimme toinen toisiamme enemmän ja osaisimme arvostaa eroavaisuuksia. “Viihdyn erittäin mieluusti yksinäni ja sanoisin olevani oikeastaan melko tylsä, joka on mielestäni ihan liian aliarvostettu piirre. Jos kuvailisin itseäni mahdollisimman vaikeasti, se olisi semmoinen mustaa huumoria rakastava, puoli-impulsiivinen introvertti.”
“Haluaisin kovasti esiintyä, mutta eräs ominaisuuteni on vahva esiintymispelko, joten teokseni saavat esittää ja esiintyä puolestani.”
Taide on vetänyt Idaa aina puoleensa ja hän on kokenut olevansa lahjakas vain sen saralla. “Kaikki visuaalinen on kiehtonut minua koko tähän astisen elämäni ajan, enkä oikein osaa oppia asioita jotka eivät kiinnostaisi minua aidosti.” Taiteilija kertoo, että taidetta ei nostettu kouluissa tulevaisuuden urapolkujen vaihtoehtojen joukkoon, mutta toivoo tilanteen muuttuvan. “Taiteellisuutta ja taiteen tärkeyttä tulisi nostaa enemmän esille jo nuorille, jotta se joku päivä voitaisiin nähdä yhtä tärkeänä suuntana ja osaamisena kuin mikä tahansa muu koulussa opetettava aine.”
Taiteilijan teokset ovat helposti tunnistettavissa ja niissä näkyy selkeästi Idan ainutlaatuinen kädenjälki. Ne voidaan nähdä jopa vastakohtana Idan omalle persoonalle. “Kaivan teoksissani esiin sellaista sisäistä hulluttelua, jota en osaa kehollani tuoda esiin. Kuitenkin molemmat syntyvät loppupeleissä omassa päässäni. Haluaisin kovasti esiintyä, mutta eräs ominaisuuteni on vahva esiintymispelko, joten teokseni saavat esittää ja esiintyä puolestani.”
Teokset saavat yleensä inspiraationsa taiteilijasta itsestään. Idalla ei ole erityisiä esikuvia, mutta kissat ovat hänen elämänsä suurimpia rakkauksia ja tämä rakkaus on toiminut inspiraationa mm. Julistamolta löytyvälle Lydi -teokselle. “Inspiroidun aika randomisti niin taiteessa, pukeutumisessa kuin elämisessä yleensä. Olen tosin lapsesta saakka halunnut olla kissa, joten kai niitä voisi sitten pitää esikuvinani.” Taiteilija ei osaa sanoa, voiko inspiraatiota erikseen hakea vai onko sen ilmestyminen aina sattumaa. “Uskoisin kuitenkin, että paras inspiraation lähde on loppupeleissä vahva fiilis itsestään, se täydentyy sitten muilla ulkoisilla asioilla, joita näkee ja kokee.”
“Ehkä se ihmettely ja itseä koskettavan teoksen löytäminen kaikkien joukosta onkin se, mikä taiteessa ylipäätään kiehtoo.”
Taiteen luomisen lisäksi Ida vierailee mielellään erilaisissa taidenäyttelyissä. “Ehkä se ihmettely ja itseä koskettavan teoksen löytäminen kaikkien joukosta onkin se, mikä taiteessa ylipäätään kiehtoo.” Ida ei osaa sanoa, pitääkö itseään kovin taiteellisena persoonana. “En minä koe tietäväni taiteesta oikeastaan. Tiedän vain sen, minkä näen ja mikä minua puhuttelee, miten jokin teos iskee juuri minulle. Niitä on tosi harvassa. On paljon taidetta ja taiteen muotoja joista en pidä tai tajua siitä enempää kuin muutkaan. Ymmärrän siis täysin, mikäli joku ei pidä minun teoksistani.”
MIKSI LÄHDIT JULISTAMON SUUNNITTELIJAKSI?
“Oli itseasiassa aika lähellä, että olisin jättänyt vastaamatta yhteydenottoon koskien julistesuunnittelua Julistamolla. Maltoin ja päätin kuitenkin ottaa asiasta kunnolla selvää, onnekseni, sillä tulihan tämä mahdollisuus kuin tilauksesta eteeni. On mahtavaa päästä mahdollistamaan taiteen hankkiminen yhä useammalle kotimaisesta taiteesta kiinnostuneelle. Ja Julistamon tyypit on ihan parhaita!”
Kauniaisista kotoisin oleva, tällä hetkellä Balilla asuva Sonja on aina tiennyt tulevansa työskentelemään taiteen parissa. Hän kokee olevansa todella kiitollinen siitä, että hänen ei ole koskaan tarvinnut miettiä, mitä haluaa tehdä työksensä, sillä tietää sen olevan monille muille niin haastava aihe. “Muistan, kun ensimmäisen kerran luin graafisen suunnittelun kuvauksen ja tajusin heti, että tämähän on se mitä teen ja haluan tehdä.” Sonja aloitti graafisen suunnittelun opiskelut vuonna 2015.
Wärri on kotoisin Eurasta, mutta on asunut Turussa jo yli 20 vuotta. Taitelija on piirtänyt pienestä pitäen. Rakennusinsinööri opintojen jälkeen piirtäminen kuitenkin unohtui useiksi vuosiksi, kunnes viitisen vuotta sitten taiteilija löysi harrastuksen uudelleen. Samalla käteen valikoitui kynien seasta yhä useammin tussi ja piirtäminen lähti kehittymään ammattimaisempaan suuntaan.
