Maaliskuun kuukauden suunnittelija on turkulainen Eero Urmas, joka on tehnyt pitkän uran graafikkona, mainossuunnittelijana ja katuvalokuvaajana. Hänen kädenjälkensä on helposti tunnistettavissa tunnelmallisista mustavalkoisista taidekuvista. Pitkälle on tultu ajoista, kun kuvat kehitettiin vessaan itse tehdyssä pimiössä. Eeron mukaan tämä oli hieno kokemus, mutta samaa ei kuulemma voi sanoa tällä tekniikalla syntyneistä lopputuloksista.

Oli Eero sitten maailmalla tai purjehtimassa Turun saaristossa vaimon ja koiran kanssa, kulkee kamera varmasti siellä, missä hänkin. Katuvalokuvaus on ollut erityisessä roolissa hänen elämässä ensimmäisestä ulkomaanmatkastaan alkaen. Rakkaus erityisesti mustavalkokuvaukseen on peritty äidiltä. “Lapsuudessani äitimme ikuisti veljesten elämää mustavalkoisina taidokkaina kuvina. Tuolloin taide-elokuvat olivat mustavalkoisia, taidekuvat olivat mustavalkoisia, Tuntematon sotilas oli mustavalkoinen. Disneyn piirretyt olivat värillisiä ja niitä rakastin.”

“Onko mahdollista tallentaa kaikki mitä näet ja samalla koet yhteen kuvaan?”

Pariisi on paikka, jonne Eero huomaa palaavansa yhä uudelleen. Se on kaupunki, jonne hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa sijoittui vuonna 1984 interrail-matkan merkeissä. Kaikki alkoi pienestä kahvilasta, istuvasta koirasta, lehteä lukevasta miehestä, ohikulkevista ihmisistä ja kamerasta. Parikymppinen Eero halusi ikuistaa kaiken näkemänsä ja kokemansa ohikiitävästä hetkestä yhteen kuvaan siinä onnistuen. Rakkauden kaupunki ihastutti lopullisesti katuvalokuvaukseen.

“Onko mahdollista tallentaa kaikki mitä näet ja samalla koet yhteen kuvaan? Voiko vieras kuva tuoda sinulle muistoja? Muuttuuko kuvan merkitys ajan myötä? Tuleeko kuvaan jotain uutta, kun sitä katsoo toinen ihminen eri tilanteessa? Miten jakaa kokemus kuvan kautta?” Nämä ovat kysymyksiä, joihin Eerolla ei vieläkään ole täysin varmaa vastausta.

Katuvalokuvauksessa Eero luottaa FujiFilmin X100 -kameraan. Se on ihmisystävällinen valinta. Kameran pieni koko ja retro ulkokuori jää yleensä ohikulkijoilta huomiotta, sillä he mieltävät sen alitajunnassaan vaarattomaksi. Tällöin hetken taltioiminen on mahdollista. Eero on oppinut vuosien varrella rohkeutta, sillä juuri oikean kuvan ottamiseen ei aina saa toista mahdollisuutta. Hänen esikuvinaan ja innostajina ovat toimineet mm. Henri Cartier-Bresson, Robert Doisneau ja Tony Ray-Jones sekä sotakuvaaja Robert Capa.

“Kauneus on katsojan silmissä”

Eero inspiroituu erilaisista näkymistä ja yksityiskohdista ja tulkitsee jatkuvasti ympäristöä, ihmisten liikkeitä, ilmeitä ja pukeutumista. Kaikki on uutta, mutta samalla vanhaa ja tuttua. Objektiivi, jolla ei ole mahdollista zoomata vaatii valokuvaajalta ripeää jalkatyötä. Koetut ohikiitävät hetket näyttäytyvät Eeron valokuvissa juuri sellaisina, kuin ne ovatkin olleet, sillä kuvia ei enää jälkikäteen rajata tai muutoinkaan käsitellä.

“Kuvaan hetken kauneutta. Kuvan kauneus ei riipu kuvattavasta kohteesta. Valo ja varjot, asetelma ja muoto, liike ja liikkumattomuus. Kokemuksesta oppii mistä ja milloin löytyvät kuvan aineosat. On kestämätöntä, miten onnistumisen jälkeen tavoittelet samaa hetkeä, joka ei enää samanlaisena toistu. Kuvaajana et ole enää sama kuin ennen onnistunutta kuvaa.”

Eeron mielestä elämä koostuu kokemuksista, joita toisinaan myös unohdamme. Hän haluaa ottaa kuvia, jotka palauttavat mieleen muistoja tai rakentavat uuden kokemuksen mieleen kertyneistä hetkistä. “Kuvaan näkemiäni merkityksellisiä hetkiä, joilla ei ole mitään merkitystä. Merkityksen tuo tuntemani varmuus siitä, että tämä hetki on kuva. Kuva, joka tavoittaa katsojassa kaiken sen saman mitä tunnen kuvaa ottaessani. Sitähän ei tapahdu. Katsoja ei ole samassa tilassa, katsoja ei tiedä mitä on kameran takana, hän ei tiedä mitä on tapahtunut ennen kuvaa, hän ei näe mitä tapahtuu kuvan oton jälkeen. Ottamani kuva on tirkistysaukko omaan mieleeni, miten minä haluan nähdä ja kokea ympäröivän maailman.”

“Mitä kameralla en tavoita, tallennan muistivihkojen sivuille pikaisina luonnoksina”

Musta kuulakärkikynä ja pieni taskuvihko vapauttavat toisinaan Eeron kameran asetelmilta ja oikean valon metsästämiseltä. “Mitä kameralla en tavoita, tallennan muistivihkoni sivuille pikaisina luonnoksina ja tekstillä ryyditettynä. Mielikuvia tilanteista, ihmisistä, paikoista. Luonnosmaisia kuvia, joita ei hiota, jotka syntyvät vahingossa.” Eeron mukaan lopputulos on yleensä siinä hetkessä jotain aivan muuta, kuin mitä on ollut tarkoitus, mutta vanhoihin kuviin on hauska palata. Välillä hän huomaa ihmettelevänsä, miten onkin osannut ja onnistunut.

Pariisin rinnalla Turun saaristo on paikka, johon Eero ei usko voivansa ikinä kyllästyä. Hän purjehtii siellä vaimon ja koiran kanssa usein. Myös luonto tarjoaa lukuisia upeita hetkiä, joita valokuvaaja ihastelee joko itsekseen tai linssin läpi mielellään. “Valon muutokset luonnossa, vuoden ajan vaihtelut, merenkäynnin haasteet, voitot ja tappiot, kokemukset ja niistä oppiminen. Luontokuvaus on kiitollista siitä, että, kaikilla on kokemusta luonnosta ja hetkistä luonnossa, joihin haluaa palata. Parasta mitä olen oppinut luontokuvauksesta on, että kaikkea ei tarvitse kuvata. Voi vain nauttia luonnosta.”

MIKSI LÄHDIT JULISTAMON SUUNNITTELIJAKSI?

“Olen onnellinen, kun kuvani herättävät tunteita ja nostavat katsojan mieleen hetkiä eletystä elämästä ja toivoa tulevaisuudesta. On hienoa, että ihmiset pitävät kuvistani ja haluavat niitä seinilleen. Julistamo tarjoaa mahdollisuuden välittää näkemystäni elämästä.”

Helmikuun kuukauden suunnittelija on viime aikoina suuressa suosiossa ollut väreistä inspiroituva Suvi Saarnisto, 32. Hän on ammatiltaan sisustussuunnittelija ja muotoilija. Alun perin Seinäjoella syntynyt Suvi on asunut lapsuutensa Pohjois-Suomessa ja muuttanut lopulta monien vaiheiden jälkeen Tampereelle yhdessä puolisonsa, Dana-koiran ja Kerttu-kissan kanssa.

“Minusta meidän jokapäiväinen arkemme tulisi olla täynnä merkityksellisiä, huomaavaisia ja huolella mietittyjä juttuja.”

Suvi kuvailee olevansa sosiaalinen, nauravainen, rohkea, sisukas, empaattinen, oikeudenmukainen ja maanläheinen. Vapaa-ajallaan hän suosii aktiviteetteja, jotka maadoittavat. “Pyrin rauhoittamaan ja pitämään huolta itsestäni luonnon, lukemisen ja musiikin avulla. Rakastan kesää ja hyvää kahvia. Odotan kevättä, jolloin pääsemme puolison kanssa jatkamaan aloittamaamme retkipakuprojektia!” Myös lemmikit, Dana-corgi ja brittikissa Kerttu, värittävät ja ilahduttavat muotoilijan arkea ja ovat tärkeä osa perhettä.

Rakkaus omia lemmikkejä kohtaan on myös luonut Suville uran muiden luovien töiden, kuten kuvittamisen ja taiteen lisäksi. “Olen ollut nyt kuusi kuukautta päätoimisena suunnittelualan yrittäjänä! Teen päätyökseni koti-, tila- ja tuotesuunnittelua heille, joille lemmikit ovat osa perhettä ja tärkeitä perheenjäseniä.” Vaikka yrittäjyys on vasta alkumetreillä, on urapolku ohjannut Suvia tähän suuntaan jo pitkään, sillä hän valmistui sisustussuunnittelijaksi jo vuonna 2013. Sisustusarkkitehdin pätevyyden Suvi sai vuonna 2023 hieman sen jälkeen, kun hän liittyi Julistamon riveihin.

“Olen parhaimmillani, kun saan yhdistää luovuuden nokkeliin ratkaisuihin ja toimivaan kokonaisuuteen. Sisustussuunnittelussa minua on kiehtonut aina se, miten ja miksi ihminen kokee tilan tietynlaisena. Haluan tuottaa omalla työlläni hyvää oloa, hyvinvointia ja luoda jotain suoraan sydämestä. Rakastan yksityiskohtia, pieniä asioita, sellaisia arjen hetkiä ja haluaisin luoda koteja, joissa on jotain yllätyksellistä ja elämää sekä arkea korostavaa – minusta meidän jokapäiväinen arkemme tulisi olla täynnä merkityksellisiä, huomaavaisia ja huolella mietittyjä juttuja.”

“Taiteessani on häivähdyksiä omasta elämästäni, kokemuksistani ja uskostani siihen, että lopulta kaikki järjestyy.”

Suvi on perinyt luovuuden ja itseilmaisun taidon molempien vanhempiensa puolelta. “Olen piirrellyt siitä asti, kun kynät on pysyneet käsissä. Luovuus oli oma pakopaikkani, kärsin oppimisvaikeuksista ja olin lapsena hyvin epävarma itsestäni. Oma lapsuuteni ja nuoruuteni ei ole se onnellisin ja taide on toiminut kanavana myös purkaa omia raskaitakin tunteita.” Suvi haluaa taiteellaan viestiä, että kaikesta voi selvitä, kun luottaa itseensä.

“Maalaan, kun minulla on jotain sanottavaa. Pidän siitä, että voin luoda jotain, joka herättää ajatuksia, eikä jää kädenlämpöiseksi vaan tulee rohkeasti luokse. Joko erilaisilla väreillä tai hahmoilla. Naishahmojen kautta olen käsitellyt henkistä kasvua, voimavarojen lisääntymistä, epäonnistumisen pelkoa ja monia hyvin inhimillisiä tunteita. Taiteessani on häivähdyksiä omasta elämästäni, kokemuksistani ja uskostani siihen, että lopulta kaikki järjestyy. Oma erityinen suosikkini on naishahmo, jolla on kissankellot silmien alla.”

“Syvällisenä ja pohtivana ihmisenä taiteessa on mielestäni tilaisuus pysähtyä omien tunteiden äärelle.”

Taide merkitsee Suville itseilmaisun vapautta, tunteiden käsittelyä ja isoa osaa omaa itseä. Taiteen avulla voi kertoa tarinoita ja siirtää oman sanomansa teokseen ja siitä katsojan tulkittavaksi. “Syvällisenä ja pohtivana ihmisenä taiteessa on mielestäni tilaisuus pysähtyä omien tunteiden äärelle.” Pyytäessäni Suvia kuvailemaan taidettaan kolmella sanalla, hän valitsi kuvailevimmiksi metaforat, voimakkaan värien käytön ja syvällisyyden.

Rohkeista, vahvoista ja väripareja yhdistävistä väripaleteista inspiroituva muotoilija kokee, että on tärkeää löytää tietynlainen harmonia ja tasapaino huolimatta käytettyjen värien voimasta. Esikuvia taiteen puolelta ovat mm. Frida Kahlo, Helena Schjerfbeck ja Samuli Heimonen. Potentiaaliset teosaiheet Suvi piirtää ensin luonnoksiksi ja mikäli aihe edelleen kiinnostaa, hän maalaa sen. Julistamon teokset ovat pääasiassa akryyleillä maalattuja, mutta Suvi haluaisi myös toteuttaa teoksia digitaalisesti piirtäen.

Missä muissa asioissa olet myös lahjakas? “Heittäydyn uuden oppimiseen helposti aivan uppeluksiin asti, haluan oppia aina hieman lisää ja sanoisin, että olen aika hyvä omaksumaan uusia juttuja, kun niin päätän. Luovuuden ja opintojen kautta olen löytänyt enemmän itseäni ja omia vahvuuksia. Taiteen tekemisen lisäksi pidän valokuvaamisesta, 3D-mallintamisesta, konkreettisesta tekemisestä, kuten puutöistä.”

MIKSI LÄHDIT JULISTAMON SUUNNITTELIJAKSI?

“Julistamon kanssa jaan saman arvomaailman ja toiminta on läpinäkyvää, kaikkia ilahduttavaa ja hyödyttävää. Lisäksi minulle on tärkeää, että Julistamon brändi on vahva, selkeä ja huolella tehty.”

Elina Parmakoff, 32, on puuseppä, muotoilija ja nyt myös tammikuun kuukauden suunnittelija. Alunperin Imatralta kotoisin olevan, nykyisin Helsingissä asuvan suunnittelijan suosituin teos Julistamolla tällä hetkellä on Trophy 01, jonka taustalla on kannanotto naisten vartaloiden objektivointiin.

”Pintapuolisesti saatan näyttää rauhalliselta, mutta monesti pinnan alla kuohuu monenlaiset ajatukset.”

Elina kuvailee itseään rauhalliseksi, itsenäiseksi, uusista asioista helposti innostuvaksi ja hiukan kärsimättömäksi. Välillä hän on periksiantamaton, itsepäinen sekä sitkeä. “Olen monesti joko täysillä mukana tai en ollenkaan. Jos jokin asia kiinnostaa, annan sille kaiken huomioni ja jos taas ei, niin hyvä jos hädin tuskin jaksan puhua aiheesta. Pintapuolisesti saatan näyttää rauhalliselta, mutta monesti pinnan alla kuohuu monenlaiset ajatukset. Ja välillä siellä ei liiku yhtään mitään.”

Elina on aina ollut tekevä ihminen, mutta hänen itseilmaisu haki pitkään omaa paikkaansa. Muotoiluinstituutin aikana suunnittelijalle syntyi halu tuoda ideoita ulos pään sisältä, sillä turvallinen ympäristö auttoi oman estetiikan kehittämisessä ja kannusti kokeilemaan erilaisia ilmaisukeinoja. Näin Elina löysi julisteiden teon. Toistaiseksi hänelle on kuitenkin hankalaa tituleerata itseään suunnittelijaksi tai taiteilijaksi.

Pari viime vuotta ovat kuluneet TV-alalla rekvisitöörin ja koordinaattorin töissä. TV-reality on suunnittelijan mukaan kiinnostava ala, joka antaa sekä ottaa paljon ja joka on opettanut Elinalle, että vain muutos on pysyvää. Vapaa-aika kuluu yleensä ystävien, hyvän ruoan, yhdessäolon, musiikin ja museoiden parissa.

“Kaipailen kesää ja festareita. Tykkään tehdä myös käsillä asioita ja tällä hetkellä ristipistot koukuttavat.” Työn ulkopuolella Elinan voi siis löytää ristipistojen tai julisteiden ääreltä. Arkeen kuuluu myös suunnittelijan mukaan liiallinen puhelimen käyttö, haahuilu ruokakaupassa ja satunnaiset remonttihommat kotona tai ystävien luona. “Olen lahjakas myös välilehtien auki jättämisessä”, Elina kertoo humoristisesti.

“Koen itse naisena vapauttavana tulkita vartaloa seksuaalisuuden, omakuvan ja oman itsemääräämisoikeuden kautta, välittämättä yhteiskunnan tai muiden asettamista normeista.”

Elinan teosvalikoima Julistamolla noudattaa skandinaaviselle tyylille ominaista neutraalia väripalettia. “Pidän väreistä, mutta en osaa käyttää niitä hirveän hyvin omissa töissäni tai pukeutumisessani. Tummien sävyjen lisäksi pidän muun muassa voimakkaista vastaväreistä, kuten sinisestä ja oranssista.”

Suunnittelijan mukaan tarkoituksena ei kuitenkaan ole lukita tyyliä vain tiettyjen sävyjen taakse. Siksi hän on asettanut tämän vuoden tavoitteekseen kokeilla jotain uutta ja erityylistä. Suosituimman Trophy 1 -teoksen tavoin monissa Elinan muissakin teoksissa näkyy alastomuutta. Suunnittelija kertoo, että pohjimmainen teema teosten taustalla on kuitenkin ihmiskeho ja sen mielenkiintoisuus.

“Kaikki vartalot ovat kauniita, etenkin pahasti objektisoitu naisvartalo on äärettömän kaunis. Niin kauan kuin on ollut taidetta, on tulkittu ihmisvartaloa ja heijastettu siihen sen hetkisen aikakauden kauneusihanteita ja odotuksia. Koen itse naisena vapauttavana tulkita vartaloa seksuaalisuuden, omakuvan ja oman itsemääräämisoikeuden kautta, välittämättä yhteiskunnan tai muiden asettamista normeista. Joka tapauksessa joku paheksuu aina, joten miksi yrittää miellyttää kaikkia edes ensimmäisellä kerralla.”

“Taide merkitsee minulle vapautta, itseilmaisua ja ympäröivän maailman kuvaamista – sellaisena kuin jokainen sen itse näkee. Jokaisella on erilainen maailmankuva ja erilainen tapa ilmaista sitä.”

Julisteet piirtyvät digitaalisesti Adobe Illustratorilla. Elinaa inspiroi ihmiskehon muodot, musiikki, erilaiset grafiikat ja vanha arkkitehtuuri. Teosten taustalla on hänen mieltymys teemoihin, jotka eivät ole jokapäiväisiä. Erilaiset ristiriidat ja kontrastit yhdessä synkkien, jopa makaaberien aiheiden kanssa puhuttelevat. “Myös tabuaiheet kiinnostavat, vaikka ne eivät aina ihan suoranaisesti teoksistani näy. Omat kauneusihanteeni saavat inspiraationsa drag queeneista, alternative-malleista sekä gooteista. Fiilistelen myös monesti vanhoja LED-valoja ja kaupunkimiljöötä.”

Yhdeksi esikuvakseen taiteen puolelta Elina mainitsee Hugo Simbergin. “Hänen teoksissaan ilmenevä pehmeä ja symbolistinen tulkinta kuolemasta sekä pirusta on jotain todella arkipäiväistä ja inhimillistä. Taito käsitellä asioita, joita on vaikea käsitellä, on aina inspiroivaa.” Lisäksi Elina kertoo, että hänen lähi- ja tuttavapiiri koostuu monista lahjakkaista ja inspiroivista ihmisistä. “Heitä seuraamalla jaksaa myös itse aina innostua uudestaan.”

Miksi lähdit Julistamon suunnittelijaksi?

“Lähdin Julistamon suunnittelijaksi siksi, että halusin olla mukana suomalaisessa, suunnittelijoita arvostavassa yhteisössä. Julistamo tarjoaa hienon alustan oman visuaalisuuden esittämiselle ja näkyvyyden kasvattamiselle. Sekä Julistamon taustalla toimivat ihmiset ovat todella huippuja!”